Valta tuo vastuuta

Joka päivä olemme tavalla tai toisella vastuun ympäröimiä. Läheskään aina ei ole absoluuttisen selvää määrittelyä kenelle tai mille taholle vastuu kulloinkin kuuluu. Selkeää se on silloin, kun vastuu perustuu lakiin, asetuksiin tai asemaan. Ainakin pitäisi olla.

Vastuuhan voi näin ollen olla saatua, mutta toisaalta se voi olla myös otettua. Vastuuta kuitenkin kohtaavat kaikki yksilöt ja organisaatiot, niin siviili- kuin työelämässä.

Suhtautumisemme vastuuseen on kovin yksilöllistä. Jotkut sitä haluavat ja jopa tarvitsevat, toisille se voi olla hyvinkin ahdistavaa. Minusta tärkeää on kuitenkin se, että valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Se, jolla on valtaa päättää myös kantaa vastuun.

Vastuun jakaminen on tärkeä taito. Haalimalla joka asiassa valtaa ja sitä kautta vastuuta asiat voivat alkuun näyttäytyä mukavalta, kun ei tarvitse kuunnella muita päätöksenteossa. Pidemmän päälle se voi olla aika uuvuttavaa. Vallan ja vastuun jakamisella on mielestäni paljon paremmat vaikutukset, erityisesti pitkällä tähtäimellä.

Urheilussa ja liikunnassa on paljon myös vastuuta. Pelaajilla on kentällä omat roolinsa ja vastuunsa. Seuratoiminnalla ja lajiliitoilla omat. Näissä vastuun – ja myös vallan – rajat ovat tosin välillä iloisesti sekaisin. Toimintaan sisältyy paljon luuloja ja olettamuksia ilman selkeitä määrittelyjä ja sopimisia.

Palloliiton suuren uudistuksen koittaessa täytyy toivoa viisautta vallan ja vastuun jakoon, koska sillä on suuri merkitys kokonaistoiminnan onnistumiselle. Kansalaistoimintana jalkapallon ja futsalin vaikuttavuus on merkittävä, ja lajiemme ympärille tehdyillä päätöksillä on merkitystä suurelle joukolle ihmisiä ja organisaatioita.

Olen useamman vuoden ajan kuullut järjestötoimijoiden puhuvan, miten vaikea on nykyään saada ihmisiä osallistumaan aktiivisesti toimintaan. Seuratoiminnassa tehtäviä on tietysti paljon, aina käytännön valmennustoiminnasta seurajohdon luottamustehtäviin. Suurissa lajiliitoissa vapaaehtoistoiminta näyttäytyy lähinnä luottamustehtävissä. Valtakunnallisesta tutkimuksesta vuodelta 2018 on todettavissa, että ihmisten halukkuus tehdä vapaaehtoistyötä on suurempi kuin aiemmin.

Tutkimuksessa todettiin myös, että ajanpuutteen jälkeen toiseksi suurin syy vapaaehtoistyöhön osallistumattomuuteen oli, ettei oltu koskaan kysytty. Tämä on tärkeä asia huomioida yhdistettynä siihen, että myös vapaaehtoistoiminnassa vallan ja vastuun tulee olla tasapainossa. Muistaen toki ihmisten yksilöllinen suhtautuminen vastuuseen: osa haluaa valtaa ja vastuuta osallistuakseen, toisille riittää jonkun määritellyn toimen tai toimien suorittaminen ilman sen erityisempää valtaa tai vastuuta.

Näin syksyn aluksi koittaa taas aika, kun kansainvälinen huippujalkapallo herää eloon ja kotimaisissa sarjoissa pelataan ratkaisevia hetkiä. En malta tähän loppuun olla nostamatta esille erästä negatiivista asiaa, joka näyttäytyy erityisesti kansainvälisessä miesten jalkapallossa ja josta vastuuta pitäisi kantaa säännöistä päättävän IFAB:n, joukkueiden valmentajien ja erityisesti pelaajien.

Otteluiden nautinnollista katselua pilaa tällä hetkellä eniten pelaajien jatkuva ylidramaattinen filmaaminen lähes joka tilanteessa. Otteluiden peliajasta kuluu kohtuuttoman paljon pelaajien kentällä kieriskelyyn ja huoltojoukkojen kentällä ravaamiseen.

Suurin vastuu kuuluu pelaajille, joilla itsellään on valta ja voivat suoraan vaikuttaa asiaan. Myös valmentajat voivat omassa roolissaan vaikuttaa ja viime kädessä tähän ongelmaan pitäisi puuttua sääntötoimenpitein. Miespelaajat voisivatkin ottaa mallia naisista, joiden peleissä tätä ilmiötä ei ole lähellekään niin paljon kuin miesten peleissä. Tästä hyvänä esimerkkinä kesällä pelatut naisten MM-kisat, jossa pelattiin hienoja pelejä ilman jatkuvaa kieriskelyä. VAR toki varasti kisoissa peliaikaa, mutta siihen liittyvää toimintaa voidaan vielä hyvin arvioida ja kehittää parempaan suuntaan.

Kirjoittaja on Maalipotkun toiminnanjohtaja, joka aiemmin toimi Suomen Palloliiton Tampereen piirin toiminnanjohtajana

Kirjoitus on julkaistu Suomen Palloliiton Tampereen piirin Maalipotku-lehden numerossa 2/2019