Huuhkajien saavutus on hyvä osoitus siitä ansiokkaasta työstä, mitä myös piireissä on tehty seurojen elinvoiman ja pelaajakehityksen hyväksi menneinä vuosina ja vuosikymmeninä. Kiitos kaikille seura-aktiiveille ja pelaajille, arvokas työnne sai tänä syksynä pitkään tavoitellun palkinnon!
Nyt onkin sitten aika katsoa eteenpäin uuden yhdistetyn organisaation perään ja nostaa Palloliiton toiminta seuraavalle tasolle! Siihen antavat mahdollisuuden piirien ja liiton henkilöstön siirtyminen yhteiseen organisaatioon sekä Huuhkajien ansaitsemat miljoonien eurojen lisäresurssit.
Siksi nyt, jos joskaan, on esitettävä kysymys: Onko meillä malttia kehittyä?
No, ei ainakaan siinä tapauksessa, jos kasvatamme organisaation keskivartaloa eli hallintoa ja konsulttipalveluiden ostoa. Tai jos lähestymme kilpailusarjoja revoluution lippua heiluttaen ja liki kaiken entisen ja toimivan hyläten. Tai jos emme kohdenna ja investoi lisääntyviä taloudellisia resursseja suoraan seuroihin. Tai jos emme saa uudistuneeseen organisaatioon työnilon ilmapiiriä sekä yhteistyön voimaa ja merkityksellisyyttä.
On hyvä muistaa, että Suomen Palloliiton rakenneuudistus käynnistyi jo vuonna 2013 liiton seuravaliokunnan tehdessä uudistustarvetta tunnetuksi ja johtamalla ajatuksia uuden vuosikymmenen haasteisiin. Vauhtia uudistus sai syksyllä 2015 ja uudistus sai silloin nimekseen Seurojen Palloliitto. Nyt on jo selvää, että useimmat ns. inkrementaaliset tai jopa urheilun järjestöelämässä muutamat radikaalit kehitysaskeleet ovat onnistuneet tai toteutuvat lähivuosina.
Mutta jo syksyllä 2015 nousi esiin myös varoituksen sanoja. Uudistusprosessiin tarttuu helposti toimivia käytäntöjä takiaisen tavoin mullistavia ideoita ja muutosesityksiä, jotka saattavat aikaansaada ei-toivottuja vaikutuksia ja luoda negatiivisen varjon ja leiman koko uudistukselle. Näin kävi mm. Kaikki Pelaa -ohjelmalle.
Ohjelma nosti Palloliiton harrastajamäärät aivan uudelle tasolle ja onnistui päätavoitteessaan. Mutta siihen tarttui tosiaankin takiaisen lailla alkuperäisistä tavoitteista kaukana olleita elementtejä ja turhaa kuorrutusta, jotka aikaansaivat kritiikkiä ja pientä vastakkainasettelua. Yhteiskunnallisesti mitä onnistuneimpaan Kaikki Pelaa -ohjelmaan jäi siksi sitä negatiivisesti leimaava mielikuva.
Kokonaisvaltaisen arvion tekemiseksi Kaikki Pelaa -ohjelmasta on syytä muistaa, että Huuhkajien menestysjoukkue on Kaikki Pelaa -sukupolvea. On siis perusteltua väittää, että ohjelma ei ainakaan pilannut suomalaisten lahjakkaiden juniorien kehitystä Euroopan huipulle. Taisi sittenkin toimia ponnahduslautana.
Nyt nuo kritiikin pilvet vielä häilyvät myös Seurojen Palloliitto -prosessin taivaanrannalla! Ne toivottavasti poistuvat räikeimpien uudistusvaatimusten vaimentuessa ja kärsivällisten kehittäjien saadessa äänenpainonsa kuuluviin ja tekonsa näkyviin!
Jotta uudistus ja lisäresurssit nostaisivat Palloliiton uudelle tasolle, niin mitä seuraavaksi? Miten meillä on malttia kehittyä?
Monien mielestä meillä on malttia ei vain kehittyä kerran, vaan rakentaa pysyvää kehityspolkua. Tämä toteutuu, jos panostamme Palloliiton palvelukulttuuriin ja henkilöstöön tavoitteena Suomen paras työpaikka vuonna 2024, jos investoimme miljoonien eurojen lisääntyvät taloudelliset resurssit osaamisen ja yhteistyön kehittämiseen seuroissa ja seurayhtymissä, ja lisäksi, jos kaikessa kehitystyössämme toimimme kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti – vaihtuvuuden muistaen, mutta jatkuvuutta korostaen.
Joukkuepeli on kunnossa, kun roolit ovat selkeät, keskinäinen luottamus kohdallaan, usko yhteiseen tekemiseen vahva ja johtajuus dialogista ja toimivaa. Kun Palloliitto toteuttaa tätä edellä mainittua joukkuepelin logiikkaa, ovat kehitys ja menestys taattuja.
Sen osoitti todeksi meille kaikille päävalmentaja Markku Kanerva joukkueineen!
Kirjoitus on julkaistu Suomen Palloliiton Tampereen piirin Maalipotku-lehden viimeisimmäksi jääneessä numerossa 3/2019
Lue myös
Seuraa Maalipotkua Twitterissä
